Metsätaloutta afrikkalaisen sikaruton varjossa

Afrikkalainen sikarutto on nostanut esiin kysymyksiä taudin torjunnan vaikutuksista metsänomistajiin. MTK:n kenttäpäällikkö Jouni Väkevä kirjoittaa blogissa, mitä edunvalvonnassa on tapahtunut viime viikkojen aikana ja miksi villisikakannan hallinta sekä toimivat rajoitukset ovat ovat ratkaisevia taudin leviämisen pysäyttämisessä.

Virolahden tautilöydös heinäkuussa sai Ruokaviraston vetämään hätäjarrua ja pysäyttämään kaiken toiminnan, jolla voisi olla vaikutusta afrikkalaisen sikaruton leviämiseen. Mallia otettiin Ruotsin sikaruttotapauksesta vuosilta 2023-2024.

Epidemian puhkeaminen aiheutti kuukauden mittaisen täyssulun Kaakkois-Suomen metsätalouteen noin 100 000 hehtaarin pinta-alalle. Syyskuun alussa tartuntavyöhykkeen rajoituksia purettiin ja töitä päästiin jatkamaan. Rajanpinnassa sijaitsevalla ydinalueella sulku jatkuu edelleen ja kaikki maastossa liikkuminen on edelleen kiellettyä.

Tällä hetkellä Ruokaviraston tavoitteena on selvittää, kuinka laajalle tauti on levinnyt, mutta tehtävä on osoittautunut vaikeaksi. Esimerkiksi ruhojen etsintä ja maastokartoitusten toteutus on edennyt hitaasti. Tauti on edennyt länteen päin vähintään Pyhtäälle saakka, mutta sen parempaa tietoa ei toistaiseksi ole.

Tässä tilanteessa on erittäin tärkeää saada lisää villisikanäytteitä kaikista suunnista, jotta taudin reunaviiva voidaan piirtää kartalle. Ruokavirasto kannustaa näytteiden keruuseen 500 euron palkkiolla, jonka voi saadaan ammutusta villisiasta tai kuolleena löytyneestä siasta. Lisäksi Suomen sikayrittäjät maksaa 300 euron palkkion ammutuista sioista.

Palkkiot ovat sitä luokkaa, että voimme odottaa vilkasta jahtisyksyä ja hyvä niin. Metsästys on kiellettyä tartuntavyöhykkeen sisällä mutta vyöhykkeen ulkopuolella se onnistuu ja erittäin tärkeää. Jokainen ammuttu villisika pienentää taudin leviämisriskiä ja näytteet antavat lisätietoa tautitilanteesta. Tartuntavyöhykkeen sisällä näytteitä kerätään kuolleista villisioista.

Epidemia-alueen reunan löytäminen on mitä kiireisin tehtävä, jotta päästäisiin seuraavaan vaiheeseen eli villisikojen poistamiseen tartuntavyöhykkeen sisältä ja taudin hävittämiseen.

Ajavatko hakkuut villisikoja uusille alueille?

Tutkimusten mukaan villisiat ovat pääsääntöisesti paikkauskollisia ja käyttävät samoja elinpiirejä pitkään. Tyypillinen elinpiiri on vajaan sadan neliökilometrin luokkaa. Ruokaa ne hakevat etenkin pelloilta, metsistä ja ranta-alueilta. Mieluisia lepo- ja suojapaikkoja ovat tiheät kuusikot ja taimikot, ryteiköt ja pensaikot. Esimerkiksi tiheä kuusentaimikko sekä vesistöjen ja ojien reunojen tiheiköt ovat villisikojen suosimia päiväpiiloja.

Villisiat ovat eläneet jo pitkään Kaakkois-Suomessa alueella, jossa metsien käyttö on aktiivista. Koneenkuljettajien kokemusten perusteella itse metsäkoneet eivät näytä karkottavan sikoja. Sen sijaan ihmishahmoa ne säikkyvät herkästi.

Isompi karkottava vaikutus voisi olla esimerkiksi sikojen käyttämän suojametsikön hakkuulla, mutta vaikutuksia pidetään kuitenkin pienenä. Hakkuutilanteissa siat näyttävät siirtyvän ensi sijassa elinpiirin sisällä uusille metsikkökuvioille, mistä löytyy korvaavia ruoka- ja piilopaikkoja. Uudistushakkuun jälkeen tehty maanmuokkaus voi tarjota maata tonkiville villisioille uuden ruokapaikan.

Tavallisimmat syyt pidempiin, kymmenien kilometrien siirtymiin liittyvät lisääntymiskäyttäytymiseen ja nuorten eläinten levittäytymiseen ja oman elinpiirin perustamiseen.

Edunvalvonta käynnistyi heti

MTK:n edunvalvonta käynnistyi samana päivänä, kun Ruokavirasto julkisti ensimmäisen tautilöydöksen. MTK:n tavoitteena on saada taudin leviäminen pysähtymään ja hävittää se Suomesta mahdollisimman nopeasti. Kyse on kansallisesta ja laajavaikutteisesta kriisistä, joka ei kuuluu normaalin yrittäjäriskin piiriin. Taudin torjunnasta aiheutuvat kustannuksille ja vahinkojen korvaamiselle on löydettävä oikeudenmukaiset korvausmekanismit.

MTK:n viestejä on kuunneltu. Esimerkiksi syyskuun alun budjettiriihessä saatiin lupaus, että ”hallitus varautuu sikaruton vaikutuksiin alueen elinkeinoille ja aluetaloudelle”.

MTK:n keskusliitto sekä Kaakon ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistykset alkoivat tuottaa tietoa, miten rajoitukset vaikuttivat metsätalouden harjoittamiseen, puukauppaan, korjuuseen ja metsänhoitotöihin ja kuinka suurta hintalappua niistä alkoi kertyä. Viestiä vietiin eri kanavia pitkin niin Ruokavirastolle, ministeriöille, suoraan ministerille kuin muillekin päättäjille.

Vaikutukset metsätalouteen alkoivat kaikille valjeta ja ymmärrys lisääntyä.

Määräyksiin alkoi tulla joustoa ja lievennyksiä kunnes kaikki metsätyöt sallittiin 1.9. alkaen. Tällöin rajoitustoimilta hävisi lopulta pohja pois, kun taudin todettiin levinneen selvästi laajemmalle, kuin alun perin oletettiin.

Ajankohtaisen tiedon afrikkalaisen sikaruton tilanteesta Suomessa löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta.

Alla ASF-tartuntavyöhykkeen kartta (tilanne 1.9.2026, Ruokavirasto)